Kevään kirjailijavierailut ovat osaltani ohi ja aion seuraavien kuukausien ajan keskittyä intensiivisesti KIRJOITTAMISEEN.
Monet kirjailijaystäväni pitävät ansaittua lepotaukoa näin kevään korvilla, mutta valolla on minuun niin energisoiva vaikutus, että aion käyttää sen hyödykseni. Kevät on muutenkin lempivuodenaikani.
Tekisi mieli kertoa seikkaperäisesti, mistä kirjoitan. Tuntuu, että olen osunut hakullani aarteeseen. Vuosien myötä olen kuitenkin kantapään kautta oppinut, ettei kannata liikaa huudella keskeneräisistä teksteistään. Mitä vähemmän niistä kertoo, sitä vapaammat kädet itselleen antaa.
Minulla oli esimerkiksi vaikeuksia saada Taivaan tuuliin -kirjani loppuun, koska olin kertonut joka toiselle vastaantulijalle sen loppuratkaisun…
Kesken on kuitenkin kolme hyvin erilaista tekstiä, eri-ikäisistä päähenkilöistä. Mikä valmistuu ja missä aikataulussa, jää vielä nähtäväksi.
Kerro kerro kerro!
nimim. Minäkö utelias? O:-)
En, en! :0)
Pöh
Okei, toisaalta ihan hyvä, sitten munkaan ei tarvii kertoa mun työn alla olevasta Ihan Uudenlaisesta kirjasta…
(kihi)
Koeta kestää äläkä ratkea saumoista! Keskeneräisistä töistä ei tosiaan kannata huudella kovin monille. Vaikka mieli tekisi.