Amsterdam, Anne F. ja minä

Terhi Rannela:

Amsterdam, Anne F. ja minä

(Otava 2008)

“Jatketaan vielä identiteettikriisistäni. Kysyin itseltäni, oletko sinä, Kepa Kaarina Koistinen, lepakko, lepe, lepso? Vai peräti bi? Katsoin peiliin, näytin tuttuun tapaan hyvältä ja vastasin: miksei! (Tai okei: jännittää ihan helvetisti ja mitä ihmiset sanovat, kivitetäänkö minut Keskustorilla, mutta miksei!)”

Kerttu on hädissään mennyt lopettamaan suhteensa Miraan nolosti tekstarilla, ja Mira on raivoissaan. Suhde Jimiin sen sijaan kukoistaa, vaikka poika asuu satojen kilometrien päässä.

Kertun pelastukseksi hänen armas synnyttäjänsä on varannut syyslomaksi matkan Amsterdamiin. Rakkausromaanien kirjoittajan pätevyydellä äiti terapoi tytärtään ja esittelee itselleen tuttua kaupunkia.

Amsterdam on kuin maailma pienoiskoossa: idyllinen kanaaleineen ja polkupyörineen, kylmä huumeruiskuineen, tyttökatuineen – ja historian haamuineen. Kun äiti saa lahjottua merkkifarkuilla Kertun tutustumaan Anne Frankin päiväkirjaan, vaikutus on järisyttävä.

Kaupunki jää Kertun lähdettyä ennalleen, mutta Tampereen tyttö on muuttunut.

Mitä muuta?

* Kerttu & Mira bloggaavat täällä!

Kirjasta sanottua:

“Romaani vilisee viittauksia aikamme ilmiöihin ja kulttuuriin. Facebook ja mesetys ovat verkostoja, jotka kuuluvat Kertun elämään. Kutkuttavimmat viittaukset löytyvät kirjallisuuden saralta. Kertun Claes Anderssonin runoa Andersson pitää pirunmoista meteliä mukaileva kouluaine on hurmaava, kuten koko teoksen läpi kulkeva sarkasmilla höystetty huumori.”

(Pia Ronkainen, Kaleva)

“Rannela kuvaa hyvin myös Amsterdamia ja niitä mielenliikahduksia, joita Kerttu kokee matkallaan. Kirja on hyvä sekoitus maailmantuskaa ja ihmismielen iloa – niin kuin elämä yleensäkin. Ainakin minä haluaisin kirjan luettuani kaivaa passin laatikosta ja ottaa suunnan kohti lentokenttää. Niin taitaa Kerttukin tehdä: veikkaanpa, että romaani saa vielä jatkoa.”

(Kaisa Nummenpää, S-zone)

“Kirja on tosi hyvä. Hyvä puoli siinä on, että se on jännittävä melkein alusta loppuun saakka. Yhdessä luvussa minä oikein innostuin lukemaan sitä ja sitten olinkin yht´äkkiä lukenut koko romaanin.”

(Patrik Hagkvist, Keskipohjanmaa)

“Terhi Rannelan Amsterdam-romaani on aika kattava nuorisokulttuurin hakuteos. Kirjasta löytyy kommentteja musiikista, seksistä, koulusta, kavereista ja kodista. Rannela laskettelee hallitun viihdyttävää tekstiä sen verran sutjakkaasti, että kokonaisuus vaikuttaa ehjältä.”

(Ismo Loivamaa, Ilkka)