Kuva: Panoramio.com

Jos ei lasketa iltapäivän herkuttelutuokiota suklaakahvilassa, tämän maanantain kohokohta oli National Marionette Theatren Don Giovanni -esitys. Tämä on se aito ja alkuperäinen esitys, varo väärennettyjä feikkejä pitkin kaupunkia.

Mozartin oopperaklassikkoon perustuva nukketeatteriesitys on ollut Prahassa huippusuosittu, ja sitä esitetään jo 15. kautta. Esityksiä on kertynyt reilusti yli 5000.

Tarinan opetus: koska en taida italiaa, oopperan libretto olisi kannattanut lukea etukäteen. Aasialaiset turistit hoi: eikö ole mitään saumaa olla valokuvaamatta edes kahden tunnin ajan? Onko AINA pakko valokuvata?

Don Giovanni on yhtä kaikki näkemisen väärti. Oli mahtavaa tarkkailla nukketaiteilijoiden työskentelyä ja ihailla nukkien taitavia yksityiskohtia. Oma suosikkinukkeni oli ehdottomasti Mozart, joka pani täysin läskiksi oman oopperansa: välillä nukahti ja välillä katsoi huokaillen kelloaan… Ei elämää – eikä varsinkaan taidetta – kannata ottaa niin kamalan vakavasti.

Kuva: Teatterin nettisivut

2) Kulttuuritarjonta on ylenpalttista. Alkuviikon kävin ylikierroksilla – pakko mennä kaikkialle! – mutta nyt rimpuilin eroon suorittamisen pakosta. Viikonloppuna olen keskittynyt nautiskelemaan Prahan seitsemänsistä lyhytelokuvafestareista. Kun Suomessa jännitetään presidentinvaalien tuloksia, istun epäisänmaallisesti elokuvateatterissa katsomassa tsekkiläisiä lyhäreitä…

3) Minulla on ihanat residenssikämppikset, joensuulainen kirjavinkkari ja helsinkiläinen käsikirjoittaja. Kommuunielämää. <3

4) Kävin elämäni ensimmäistä kertaa oopperassa. Aida lumosi! Laitan seuraavaan postaukseen kuvia.

5) Sää on täällä aivan mielipuolinen; tuntuu, että olen viikossa kokenut jokaisen vuodenajan. Aurinko paistaa kuin huhtikuussa, sataa lunta ja räntää, eilen tarvoimme kaupungilla sateenvarjojen alla…

6) On kotoisaa istuskella päämäärättömästi ratikassa ihastelemassa maisemia…

7) Tänä aamuna kuulimme kukon kiekuvan lähes keskellä kaupunkia! Pienen kummastelun jälkeen löysimme kukon ja kanoja maatalousmuseon pihalta.

8) Romaani edistyy lupaavasti. Pitkästä aikaa minusta alkaa tuntua, että on mahdollista saada se valmiiksi. Vielä. Työkaverina minulla on harakka, joka lennähtää tuohon läheiselle oksalle.

9) En lakkaa ihmettelemästä sitä, miten hyvin koulutettuja prahalaiset koirat ovat.

10) En lakkaa ihmettelemästä sitä, miten vähän aikaa jalankulkijoilla on liikennevaloissa aikaa ylittää katu.

Kirjoitan tätä merkintää Pirkanmaan taidetoimikunnan residenssissä. Olen puolikuollut pitkän ja intensiivisen kirjoituspäivän jälkeen ja kaadun kohta nukkumaan, mutta ensin haluan jakaa jotakin:

Tänään sain kuulla ensimmäistä kertaa naisesta nimeltä Blanka Matragi. Hän on tsekkiläinen muotisuunnittelija. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Katsokaa nyt itse:

Lumouduin täysin Matragin pukuja esittelevässä näyttelyssä ja kirosin, etten onnistunut näkemään sitä ennen Scarlettin puvussa -kirjan kirjoittamista. Viivi Lintunen olisi pyörtynyt näyttelyssä. Minä en pyörtynyt, mutta ostin Matragi-luonnoksen, joka päätyy kehystettynä kotityöhuoneeni seinälle.

Kävin samaan syssyyn katsomassa myös Goyan, Picasson ja Dalin härkätaistelija-aiheisia töherryksiä (tämä ei ole edes loukkaus – monet teoksista olivat luonnosmaisia) ja täytyy kyllä sanoa, että Matragin jälkeen ne olivat ihan hohhoijakkaa-kamaa…

PS.

Prahassa ei ole lunta! Muutama aste pakkasta kyllä, mutta hiutaleet eivät jää maahan…