Maisema Pirkanmaan taidetoimikunnan residenssihuoneesta, Cechova 10.

Kaakaoyliannostus ihastuttavassa suklaakahvilassa. Tiesittekö, että kaakaoon voi sekoittaa merisuolaa? Minä en tiennyt… (tosin en kyllä suosittele).

Nuorten tsekkiläisten taiteilijoiden teoksia esittelevä Artbanka oli kaupungin kiinnostavimpia museoita, vaikkakin jouduin altistamaan itseni lemmikkieläimistä tehdyille taljoille. Tässä voisi maata oma amerikancockerspanielivainaani…

Teos: Ondrej Brody: Dog Carpets (2007)

2010-luvun nykytaiteilijan silmissä ristiinnaulittu Jeesus näyttäytyy telinevoimistelijana. Yksi Artbankan hienoimmista teoksista.

Teos: Kamera Skura: Jesus Christ Superstar(t) (2003)

Kolmen naisen iltapala ja yhden aamiainen.

Blogeista ja kommenteista päätellen ainakin Anu ja Anneli ovat jo ostaneet tulppaaneita. Enhän minä voinut jäädä pekkaa (muista äänestää!) pahemmaksi.

Sain marionettinäyttelyn valvojamummuilta luvan ottaa 5-7 valokuvaa. Tässä niistä yksi.

Katsoisitko mieluummin Mannerheimin ratsastajapatsasta vai David Cernyn versiota ratsastajapatsaasta?

Sofi Oksasta ja Arto Paasilinnaa näkyvästi esillä prahalaisen kirjakaupan hyllyssä.

Note to self: käy enemmän keikoilla!

Olen taas kotiutunut Puutarhakadun-työpisteelleni, mutta muutama Praha-aiheinen postaus vielä.

Juhlistimme kämppisteni kanssa viimeistä residenssi-iltaamme norjalaisen Hurra Torpedon keikalla. Kolmimiehinen, teryleeniverkkareihin sonnustautunut kokoonpano soittaa covereita (mm. Bonnie Tyleria, Lady Gagaa ja t.A.T.u:a, mutta omaa tuotantoakin on) kodinkoneilla. Rumpali hakkaa muun muassa pakastinarkun kantta. Yleisöä pyydetään tuomaan paikalle rikkinäisiä kodinkoneita. Me saimme alennusta lipuista raahaamalla kaupungin halki hajonneen leivänpaahtimen ja vedenkeittimen…

En ole elämässäni ollut yhtä hauskalla ja intensiivisellä keikalla. En edes muista, milloin viimeksi olisin nauranut yhtä paljon. Tsekkiyleisö oli aivan haltioissaan. Ja voitte kuvitella, miten fyysistä on hakata uuneja ja pesukoneita. Puolitoistatuntisen keikan päätteeksi Hurra Torpedo kirjaimellisesti ryömi viimeisillä voimillaan pois lavalta.

Kaipaisin kirjallisuuteenkin tällaista asennetta. Anarkiaa! Piittaamattomuutta! Itseironiaa! Luovuutta isolla L:llä!

Kuva: Panoramio.com

Jos ei lasketa iltapäivän herkuttelutuokiota suklaakahvilassa, tämän maanantain kohokohta oli National Marionette Theatren Don Giovanni -esitys. Tämä on se aito ja alkuperäinen esitys, varo väärennettyjä feikkejä pitkin kaupunkia.

Mozartin oopperaklassikkoon perustuva nukketeatteriesitys on ollut Prahassa huippusuosittu, ja sitä esitetään jo 15. kautta. Esityksiä on kertynyt reilusti yli 5000.

Tarinan opetus: koska en taida italiaa, oopperan libretto olisi kannattanut lukea etukäteen. Aasialaiset turistit hoi: eikö ole mitään saumaa olla valokuvaamatta edes kahden tunnin ajan? Onko AINA pakko valokuvata?

Don Giovanni on yhtä kaikki näkemisen väärti. Oli mahtavaa tarkkailla nukketaiteilijoiden työskentelyä ja ihailla nukkien taitavia yksityiskohtia. Oma suosikkinukkeni oli ehdottomasti Mozart, joka pani täysin läskiksi oman oopperansa: välillä nukahti ja välillä katsoi huokaillen kelloaan… Ei elämää – eikä varsinkaan taidetta – kannata ottaa niin kamalan vakavasti.

Kuva: Teatterin nettisivut