Taivaan tuuliin

Terhi Rannela: Taivaan tuuliin

(Otava 2007)

“Aura leikkuuttaa itselleen täsmälleen samanlaisen kampauksen kuin Ulrike Meinhofilla ja ostaa kirpputorilta mustia vaatteita. Ulrike Meinhof on kohtalokas – mutta ennen kaikkea rohkea ja älykäs. Miksei siis hänkin.”

”Tämä on sota ja minä olen yhden tytön armeija.”

Vaikuttava romaani koulukiusaamisesta ja manipuloinnin mahdista palauttaa mieleen viime vuosien terroriteot ja Myyrmannin pommi-iskun.

Kun Auran äiti kuolee tapaturmaisesti, tyttären koko maailma muuttuu: uusi koti, uusi koulu, uusi äiditön elämä.
Koulussa Aura joutuu silmätikuksi ja alkaa hakea turvaa erilaisista sankarihahmoista: alkuun voimatyttö Pepistä, lopulta terroristi Ulrike Meinhofista, josta tulee hänen henkinen äitinsä.

Lukioaikana Aura tapaa itseään vanhemman Henrin, joka on Auran tavoin kiinnostunut Meinhofista. Aura uneksii yhteisestä tulevaisuudesta, mutta Henrille Aura on vain väline: hänellä on käyttöä tytön vihalle ja pettymykselle.

”Meitä pelätään, mutta samalla meitä ihaillaan. Meistä tulee sankareita”, uskoo Henri. Ja niin Aura menee entisen koulunsa itsenäisyyspäivän juhlaan mukanaan reppu, jossa on pommi.

Mitä muuta?

* Taivaan tuuliin käännetään saksaksi vuonna 2011.

* Kirjan oman nettisivun löydät täältä.

Kirjasta sanottua:

“Kauheinta Terhi Rannelan romaanissa Taivaan tuuliin on uskottavuus. (…) Tarinan sanoma on karu. Kiusatusta ja yksinäisestä kasvaa sekä uhri että tuhoaja. Romaani etenee niin vääjäämättömästi kohti kauheaa loppuratkaisua, että se on luettava kerralla loppuun.”

(Annamari Saure, Me Naiset)

“Nuoren ihmisen kahta ääripäätä – pahuutta ja herkkyyttä – ei ole kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa aiemmin käsitelty yhtä kouriintuntuvasti.”

(Päivi Heikkilä-Halttunen, Aamulehti)

“Ajatus Meinhofista jonkinlaisena kieroonkasvaneiden teinien pop-tähtenä ei ole uusi, mutta Taivaan tuuliin onnistuu havainnollistamaan sen hyvinkin uskottavasti.”

(Tommi Aitio, Helsingin Sanomat)

“Kirjailijan taipaleella Terhi Rannela näyttää päässeen hyvään alkuun, sillä Taivaan tuuliin on tiivis ja jalat maassa tehty paketti. Ihmiset ja tilanteet toimii niin kuin pitää, aikamuodoksi valittu tykyttävä preesens osuu nappiin ja juonikin vetää. Se, ettei lukija raatsi kirjaa kädestään laskea, on aina hyvä merkki!”

(Annamari Kniivilä, Outokummun Seutu)

“Aihe on rohkea ja hurja, mutta samalla pohjattoman surullinen. Se on myös väkivaltaisuudessaan pelottava. Näin voisi käydä jo tänään.”

(Tiina Ahokas, Aamulehti)

“Teos kuvaa hienosti yksinäisyyden kierrettä, jonka katkaiseminen käy sitä vaikeammaksi, mitä pidempään se jatkuu. Lukijalle tarjoutuu tilaisuus pohtia, mihin asioihin kannattaa puuttua ennen kuin ne hallitsevat koko elämää. Kuinka pitkään esimerkiksi koulukiusaamista tarvitsee sietää?”

(Annaleena Jalava, Demi)

“Kirja herättää miettimään, kuinka paljon tällaisia henrejä ja henreille alttiita auroja kasvaakaan meidän kaupugissamme, maassamme, maailmalla?”

(Kaisa Nummenpää, S-Zone)